And I always end up hurting you..

Pian on taas viikko mennyt, mutta mihin?

Miten multa katoaa aina ajantaju, kun mulla on seuraa? Mihin ne kaikki tuskaiset yksinolo minuutit onkaan mulla tän viikon aikana vaihtunu?

Oon saanu pitää mulle tärkeetä ystävää mun luona "evakossa", koska sen kämpillä on putkiremppa menossa.

Mä oon tän viikon aikana taas tajunnu enemmän omasta elämästäni, toisen surun ja raivon kautta. Oon ymmärtäny tai no käsittäny/sisäistäny vihdoin sen, että oon ihan fine tälläsenä kun olen nyt. Miks mun pitäis olla joku, kuka en ole? Jep, ei mun täydykkään. 

Nojoo... Koulu rullaa omalla painollaan eteenpäin ilman sen suurempia ongelmia, thank God for that. Oon onnellinen ja sen pystyn jo ihan ääneen sanomaan. Kirjotin tossa yksi yö listaa, mistä kaikista asioista itessäni tykkään, mistä en pidä ollenkaan ja mitä tahtoisin muiden mussa huomaavan. Alkuun oli vaikeeta keksiä positiivisia asioita, mutta onnistuihan sekin hetken mietinnän ja hiusten halkomisen jälkeen! Ajattelin tän kyseisen listan tunkea johonkin kehyksiin ja ripustaa sen seinälle - kohtaan josta sen nään usein. 

Selailin tänään koneeltani vanhoja kuvia ja voi että kuinka paljon tulikaan vanhoja ystäviä ikävä, omaa perhettä, Jonia, koiria.... Tää lista olis loputon. Ajattelin ihan vaan ulkonäöllisistä syistä koristaa tätä mitään sanomatonta sanaviidakkoa näillä ihanilla muistoillani, kuvien muodossa, joten enjoy ! 

Jonna <3 td="">

minä ja minun sisko rakkaani vuosimallia en todellakaan muista :D

maailman paras (kuvassa likasin) koirani <3 td="">

Turkissa Marmariksessa vuonna 2011 minä ja mäkkärin iso cola.... olisko ollu litran muki, jonka vahingossa tilasin.

Enää ei oo kiire, puhelin on hiljaa, yksinäisyys kasvaa ympäröimään mua...

Vuosien varrella olen sulkenut niin monta ovea, lukinnut huonoja muistoja ovien taa. 

Pudåottanut leukani rintaani ja aloittanut pohjalta kiipeämisen alusta. Olen nähnyt miten ystäväni sai siivet selkäänsä. 

Olen kokenut miltä tuntuu kun ei mikään tunnu miltään. Olen kulkenut tämän matkan yksin, en koskaan päästänyt ketään luokseni vaan riensin vain lukitsemaan oven menneisyyteen. 

Pelkäsin sitä, mikä olin - pelkäsin olla minä. 

Lattialle heitetyn lasilautesen lailla, sydämeni särjettiin. Ei yksikään liima saa sitä lasista lautasta enää ennalleen. Ei mikään anteeksi pyyntö korjaa arpia sydämeni sirujen välistä. 

En saanut valita, en puolustaa sydäntäni, en pyytää armoa enkä aikaa valimistautua.. Mun alta vietiin maton lisäksi koko lattia. Kaikki minkä päälle olin elämäni kasannut - olin kuin lintu joka ei osannut lentää, minulla oli kaikki mitä tarvitsin, mutten saanut mahdollisuutta nousta siivilleni. 

Pohjalta ei ollut kuin tie ylös päin, joka oli ainoa selviytymis mahdollisuuteni. Mä päätin olla vahva, rakentaa uuden muurin ympärilleni, nostin hymyn huulilleni ja otin askeleen kerrallan. 

Nyt voin sanoa pitkän matkan jälkeen olevani kunnossa, en ehjä siltikään. Mulla on aikaa koota uudet unelmat, uusi pohja ja uusi alku. 

Tarkkailkaa läheisiänne, ystäviänne - huomatkaa ne pienet äänettömät avun huudot ja tukekaa läheisenne matkaa takaisin ylös pohjalta ja kertokaa hänelle miten nousta siivilleen. 

Pysykää tukena, antakaa aikaanne - saatatte olla läheisenne ainoa syy jaksaa eteenpäin kohti onnellisuutta.

-Emmi-

Miltä musta tuntuu?

No, tällä hetkellä voisin sanoa, että erittäin huonolta. Niinkuin kaikki maailman vääryydet oliskikin ykskaks mun syytäni.

Oon elämään tyytyväinen, mut en täällä Turussa nyt ole saanut juurikaan sellaisia ystäviä, joille pintaraapaisua enempää tahtoisin elämästäni ja ajatuksistani kertoa. 

Aurinko se paistaa risukasaankin - kohta on kesäloma! Blogi aktivoituu taas kirjoittajansa myötä kesän aikana. Uusi alku elämälle Turussa nyt on lähtenyt niin ja näin käyntiin - siitä lisää joskus kun on enemmän aikaa! 

Nyt pian lähden koululle petaamaan parit sängyt ja sitten suoriudunkin suorinta reittiä kotiin parantamaan kipeää päätäni. Otin siis ammeen/suihkun kanssa aamulla matsia ja toiseksi jäin siinä kilvassa. 

Kirjotan tätä postausta nyt iPhonellani joten kirjoitusvirheitä tarkkaavainen lukija tekstistä löytää enemmän kuin laki sallii. Kuvia loppuun kuluneen vuoden muutoksista ja muista hömppä jutuista :) 

HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE JA NIILLE JOTKA VIELÄ VIIMEISIÄ PÄIVIÄ KOULUSSA JUNNAA NIIN HEILLE TSEMPIT ! ♡ 

Love ~ Emmi

Uudet tuulet puhaltaa -takaisin en enää vanhaa saa

Blogi oli tämän vuoden "epävirallisesti" julistettu kuolleeksi kirjoittajan saamattomuuden johdosta. 

Mutta nyt tämä blogi siirtyy ihan uudelle tasolle - tästä lisää vuoden vaihteen lähestyessä. Sen verran olen malttamaton, että tämän blogin "kotikunta" tulee muuttumaan pois satakunnasta. Se, minne tieni blogini kera viekään pysyköön toistaiseksi salassa. 

*kuvat on instagrammistani emmy_i*

Kesä oli ja meni, jätettäköön se taa ja keskitytään tulevaan ja nykyhetkeen. Rakastan talvea (vielä kun ne kunnon pakkaset saapuisivat tänne asti..). 

Mulla on tuolla säästössä kivoja postauksia ja muutama videokin on kuvattuna ja editoituna. 

Kaikkea tyttömäistä kivaa tiedossa mm. vaaleanpunaista (paljon), kynsi juttuja ja aaah ihanaa ❤️

Palataan rakkaat huomenissa kuvioihin nyt minua kutsuu lämmin kaakao kuppi kera kermavaahdon. 

BLOGIN HERÄTYS HENKIIN !

Nyt on tullut taas tämä aika vuodesta - koulut alkaa ! Vaan eipäs alkanutkaan mulla, ei nyt eikä tänä vuonna.. Menin 9lk:n jälkeen lukioon lähinnä lisäajan takia, tahodon tuleivaisuudessa ammatin, jossa viihdyn. Työn joka kiinnostaa mua oikeesti.
            No pari vuotta miettimiseen hukkaantui, koska olen ihminen, joka ei tee päätöksiä harkiten, vaan spontaanisti ilman ajatuksen hippuakaan... Nyt suuntaan vuodeksi töihin paikkaan x ja keväällä yhteishaussa lähteepi toive alani haku vetämään :) Tosin mun mieli saattaa vielä muuttua ja suunnitelmien vastaisesti löydänkin itseni puu ja palikka -puolelta tai jostain muualta "ei niin yhtään mun" alaa olevasta opinahjosta. Ken tietää, minä en.

No mutta, kesä oli jo meni töitä tehdessä... Sain tosi kivan kesätyön tarjoilijana kotikaupunkini yhdestä "nähtävyydestä" :) Olin siis kahvila-, ravintolassa, kassa neitinä nimikkeellä tarjoilija. Työkaverit oli mahtavia, enkä kokemuksena vaihtaisi tuota aikaa mihinkään, tai no lotto voitto kyllä kävis vaihdossa (:DD). Paikan omistaja oli yhden sortin persoona, mutta eiköhän jokainen meistä tunne edes yhden ihmisen, jonka kanssa ei kemiat kohtaa yrityksistä huolimatta?

Parit kuvat vielä kesältä ja huomenna palataan haasteen, (mahd. videon;) parissa.

                                    Miun murut <3 p="">

Hei ps. ps. ps. ostin uuden puhelimen, mun uusin rakkaus saa oman pienen esittely postauksen varmasti lähi aikoina täälläkin :> 

shut up and drive...

It’s a beautiful day, the sun is up, the music’s playing

And even if it started raining

You won’t hear this boy complaining

‘Cause I’m glad that you’re the one that got away

Oon laiminlyönyt blogia nyt oikeen urakalla, eikä tämä siis johdu mistään muusta kuin siitä, että rakas bloggeri ei ole päästänyt minua kirjautumaan blogiini, joten en ole saanut yhtään kirjoitustakaan aikaiseksi! :( Lähetin virheselvitysraporttiihmejutun bloggerin "asiakas"-palveluun, josta tilini avattiin minulle uudestaan ! Ihme sotku! 

Mutta nyt I'm here again, enkä hetkeen lopeta, koska niinkuin *alkusanoista* voinee jo päätellä niin rakastan tätä kevättä! Sataa tai paistaa ihan sama minulle, kunhan ei ole pakkasta. 

Niin tajuttoman paljon ihania asioita minun elämästäni olen jättänyt nyt "traagisesti" kertomatta (kiitos bloggerin). Kirin blogia huomisessa postauksessa ajan tasalle, mutta pieni paljastus tähän epäselvän innostuksissani kirjoittaman postauksen loppuun ! 

Lähden nyt ulkoiluttamaan äitin autoa ! 

xoxo Emmi

Uutta ideaa !

Keksin ihanan ajatuksen tai ainakin luulen niin vielä, joka tapauksessa kehittelin tälläisen "kuva päivässä" jutun jonka mukaan kuvailen teille tänne blogiin erinlaisia asioita:) nyt jatkan ruotsin kokeeseen lukua, joten hyvää yötä kaikille ja tämä kuva juttu alkaa siis huomisesta postauksesta !

54# 3.4.2013

Tsippadippadai... 

Mulla on ollu eirittäin stressaavaa ja aikaa vievää aikaa (voikohan noin sanoa)... Tuntuu niinkuin mikään asia ei etene, eikä yksikään asia tunnu etenevän mitenkään.
Oon koittanu piristää itseäni pikkusilla ostoksilla ja kaikilla positiivisilla ajatuksilla: "koe viikko loppuu ihan pian".

No tällä hetkellä päässä soi jo toista viikkoa TÄMÄ.

Viime viikolopun vietin taas Porissa, Jonnan luona ja loppu viikonloppua kotona Raumalla. Jonnan luona totesin, etten osaa olla vakava... Nauran vaikka väkisin monen montaa, toisinaan typeriäkin asiaa. Noh, ei iloa kaiketikaan liikaa voi koskaan olla, joten kai minä näin pärjään.

Sunnuntaina kävin ystäväni synttäri kaffeilla, jonka jälkeen olenkin stressannut vain alkanutta koe viikkoa! Vihaan lukiota, niiiiiin paljon, koska koe viikko -,-

Ostoksia tähän loppuun, koska mulla ei oikeesti ole nyt mitään kerrottavaa.

Maailman parasta ja parhaan hajuista (tuoksuista) huuli rasvaa IKINÄ.

Aurinkolaseja ei ole koskaan liikaa ! Nämä ihana kuosiset kesäiset lasit lähtivät alennuksesta mukaani, jostain pienestä liikkeestä Raumalta.

Erittäin tyytyväinen tämän kynsilakka purkin toimivuuteen! Helppo tehdä hienoja tarkkoja kuvioita ja lakka on kestävää.

Koska maitoa en juo lähes ollenkaan, _luulin_ tänään selvittäneeni ongelmani näillä appelsiinin makuisilla kalkkitableteilla, no luuloksi jäi... Nämä on aivan hirveän makuisia ! HYI.

Pieni lakkapurkki koululaukkuun...

Ihanan raikasta suuvettä, koska panikoin, että jos en hoida hampaitani hyvin huolella, niin hammaskoruni ympärille tulisi tumma kohta tai jotain :'D

Parasta naaman puhdistus ainetta (ei meikkiä varten!)

Meikki pussin "turhaa" sisältöä...

Pyyhkeitä, että saan pyyhittyä käsiäni, koska aina meikatessani sotken enemmän kuin koskaan muuten. 

Nyt ennen suurinta sanattomuutta, siirryn täysin suosiolla tuon minun karva murun viekkuun (lue: mun omaan sänkyyn jonka Doris on vallannut...) nukkumaan. 

Öitä kaikki !