Historiaa

Niinku kaikki varmaan jo tajusikin, eli täällä kerron teille mun kahdesta "oikeasta" harrastuksesta.

Elikkä harrastan poikkihuilun soittoa, oon soittanu kyseistä instrumenttia pian 8-vuotta, täällä Raumalla musiikkiopistossa. Tykkään itse paljon huilun äänestä, ja mulle muutaman mutkan kautta onkin nyt tullut tosi kaunis ääninen soitin itselleni, josta olen ylpeä:)) 

Mutta silti mulle se rakkain harrastus on ollut jo saman 8vuotta ratsastus. Ratsastus harrastuksena, lähti siitä kun isosiskoni Anni, on pikkutytöstä asti tahtonut ratsastaa, mutta meijän vanhemmat ei susotunut koska kyseinen harrastus on kuitenkin aika vaarallinen kun n. 30-40kg painava tyttö joutuu vastakkain 400-600kg kavioeläimen kanssa. Ja lisäkis ratsastus on aika kallista myös.. Loppujen lopuksi kun siskoni sai minutkin innostumaan ratsastuksesta, ei vanhemmilla ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin päästää meidät käymään ratsastustunneille säännöllisesti:) Aloitettiin yhdessä käymään Rauman ratsastuskeskuksessa, eli Ottilassa. Siellä mentiin pari-kolme vuotta, kunnes sain tarpeekseni kyseisen paikan ilmapiiristä ja tietyistä henkilöistä, ja tahdoin välttämättä vaihtaa tallia. Pääsinkin ystäväni kyydillä kulkemaan viikoittain uudelle tallille Luvialle, jossa sitten aloin käydä säännöllisesti, ja sille tielle olen yhä jäänyt, enkä kadu valintaani yhtään, koska tallin ilmapiiri, hevoset/ponit ja yleisestikkin kaikki on mielestäni aivan omaa luokkaansa. 

Luvian ratsastuskoululla pääsin vihdoin hyppimään esteitä, ja ihastuin kyseiseen lajiin ! Kävinkin monta vuotta estevalmennuksen tunneilla, ja kisasin seurakisoja ihan hyvällä menestyksellä. 

Nyt reilu vuosi sitten Luvialla vaihtui tallin omistajat ja sen mukana myös hevoset, ja jos niin voi sanoa, että parhaasta tuli kyllä parhaampi !

Luvialla olen tutustunut niin moniin ihmisiin ja muutamasta on tullutkin minulle korvaamattomia ystäviä esim Elli- Noora, Sara ja Jonna !

Elikkä noissa ylemmissä kuvissa, on mun ensimmäinen kisaheppa, jonka kanssa opettelin esteratsastuksen alkeet, ja tuo kyseinen suomiputte, opetti mulle että jokainen askel pitää ratsastaa erikseen, koska tuo eläin ei tasaisella antanut yhtään askelta ilmaiseksi.. esteillä siihen tuli kummasti vauhtia lisää, että kisoissa saatiin katsomo aika usein hiljenemään koska vauhtia ja hurjia kurveja tuli esitettyä AINA radalla:)) Hevonen on siis Vikkelä-Vaappu eli "Vappu", meidän yhteinen taival päättyi hevosen myyntiin. 

 Vapun jälkeen aloin ratsastaa enemmän Loganalla, joka oli vanha estehevonen. Logana oli ensimmäinen hevonen joka vei sydämeni täysin. Logana todellakin osasi opettaa enemmän kuin voisi uskoa.. Se antoi anteeksi ratsastajan pienet virheet, osasi itse hakea lähes aina sopivat ponnistus paikat ja opettaa miten esteitä lähestytään/hypätään.

Monet kisat ehdittiin hypätä ennen kuin hevonen pääsi loppuelämänsä kotiin, en vieläkään tiedä missä Logana viettää ansaittuja eläkepäiviään.. Mutta silti elän yhä toivossa, että edes kerran vielä saisin nähdä tuon sydämeni kaappaajan vielä... Monia hevosia olen ratsastanut ja liikuttanut, mutta vain Loganan kavion jälki on uurtunut niin syvälle sydämeeni, etten siitä pääse millään yli. Hevonen oli kaikki mitä opetusmestarilta voi haaveilla. Always on my mind, forever in my heart..<3 !

Loganan rinnalla ratsastin ja kisasin myös Kuparilla, joka rakastaa esteitä ja kovaa, välillä liiankin kovaa menoa... Kuparilla kisasi niin moni, etten hirveästi hänellä sitten kisaillut. mutta paljon sijoituksia tuli Kuparinkin kanssa.! 

 Ennen omistajan vaihdosta jotenkin vahingossa löysin itseni tallin papparaisen Rocketin selästä usein. Rocket oli vanha esteponi ja hyppäsi loistavalla tekniikalla. Nuorenpana esteen korkeudella ei ollut merkitystä, mutta iäkkäämpänä herra alkoi kieltäytymään yli 70cm esteistä.. Toisinaan Rocket meni esteiden yli toisinaan vain ratsastaja...

Rocket pääsi taivaslaitumille 26.1.2012Omistjiensa sanoin "aina kaikki voittanut Rocket! "

 Luvian ratsastuskoulun omistajien vaihdoksen jälkeen myin sydämmeni Power- ponille, joka tullessaan tallille, oli täysin projekti ! Laukan nostot eivät sujuneet, eikä ohjaus :)) en tiedä mihin tossa ponissa rakastuin, mutta yhä olen sitä mieltä, että tuo poni on huippu tapaus.

Kesällä 2011 Luvialle saapui kaunis tumma Ronda tamma, joka ensi ratsastuksen jälkeen hurmasi minut nöyryydellään ja yritteliäisyydellään täysin. Ronda tykkää mennä lujaa ajoittain, mutta kun pidätteet ja alku sähläyksen saa toimimaan niin ponista löytyy liikettä vaikka muille jakaa. Kun kaikki avut saa ratsastettua läpi alkaa tamma tehdä oikeasti töitä. Muoto on kaunis, herkkä suustaan ja mukava ratsastaa. Aina kun tulen Rondan selästä alas tunnin jälkeen olen niin onnellinen, sanoin kuvailemattoman onnellinen !